Se alkoi ihan koronan ensimmäisinä kuukausina. Suomessa ei ollut ulkonaliikkumiskieltoa, ja niinpä kourallinen keski-ikäisiä ihmisiä päätyi puistoihin, hiekkalaatikoiden vierelle ja videoviinilasillisille keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ollut aiemmin näistä keskustellut. Se tuntui inspiroivalta.

Kysymys jokaisen huulilla oli: mitä voisimme tehdä? Puhe ei ollut vain koronasta, vaan yhteiskunnallisista ilmiöistä laajemmin: ilmastonmuutoksesta, inhimillisestä kärsimyksestä, haitallisista joukkoilmiöistä. Joku keksi idean ajatus- ja toimintahautomosta. Toinen keksi, että meidän pitäisi mennä kysymään aikaisemmilta aktiiveilta, voisimmeko olla jotenkin avuksi. Ilmastoaktiivit ja tutkijat ottivatkin meidät avosylin vastaan, ja heistäkin tuli meitä, meistä heitä. Ryhmät alkoivat sekoittua.

Olihan siinä opetteluakin. Uskaltaako ajatella, uskaltaako toimia, ja sitten ajatella toimintaa?

Tule mukaan yhdeksi meistä!